Puolimatkassa rakkauspajaa

Kainuun Rakkausprojekti on lähtenyt komeasti vauhtiin, ja näin ensimmäisen viikon päätteeksi tarkastelkaamme hieman, missä seisomme.

Maanantaina paja alkoi tutkimusmatkailulla populismiin. Mitä se on? Missä sitä esiintyy? Voiko teatterissa esiintyä populismia? Ryhmä kirjoitti joukon mielipidekirjoituksia seuraavin otsikoin: "Keväiset koirankakat, tuo jokavuotinen katujemme piina", "Hyviä neuvoja uudelle kaupunginjohtajalle", "ABC ei ole nuorisotalo" sekä "Kajaani-areena - sijoitus, joka kantaa hedelmää". Jotta vaikutus kohderyhmään multiploituisi, pienryhmät saivat tehtäväkseen luoda kirjoitustensa pohjalta kantaaottavia lastenlauluja. Muksuille terve tulevaisuus!

Tiistaina siirryttiin maalailemaan Kainuun nykykuvaa populismisilmälasien kautta. Luotiin Kainuulle uusi matkailuvaltti - negatiiviset kainuulaiset ilmiöt ja murheenkryynit kääntyivät käsittelyssä matkailuvalteiksi. "Tule Kainuuseen! Täällä mummot ovat ilkeitä, terveydenhuolto ei pelaa, valittaminen on intohimo ja suvaitsemattomuus ilomme!" Päivän toisena tehtävänantona pienryhmät loivat tietoiskuja kainuulaiselle. Opimme tietoiskujen myötä mm., ettei kainuulaisen kannata sanoa mielipiteitään vasten kasvoja, vaan kohdistaa sanomisensa Koti-Kajaanin kuuloluuriin.

Katsoimme maanantaina jakson Mikkosten maailmaa, joista ryhmä nosti esiin "kansan tulkkien" arvot. Mikkosethan väittävät olevansa kansan ääni, enkä suinkaan ihmettele - Suomessa majailee koko joukko ihmisiä, jotka nojaavat arvoillaan vähemmistöryhmiä sekä yksilönvapautta vastaan. Yhtä kaikki, remeltäähän kukin voi omilla arvoillaan ja maailmankäsityksillään, ja hyvä niin, kunhan vain ei tule mananneeksi remellyksellään muiden arvoja lokaan. Keskiviikkona tehtiin kuitenkin palvelus kansamme tulkeille luomalla Timo T.A. sekä Nina Mikkosen hyväksymää teatteritaidetta. Pienryhmät saivat tehtäväkseen luoda kohtauksia, joissa ylistetään Mikkosten mainitsemia perhearvoja, ja joissa vastuksena sekä vaarana näille arvoille ovat feminismi, vähemmistöryhmät sekä suvaitsevaisuus. Draamallinen kaari toimi, perhearvot kukistivat vaaran jokaisessa kohtauksessa. Mikkoset tulisi kutsua demoon, tervehenkiseen suomalaiseen kehtoon!

Keskiviikon toisena pohjamateriaalina toimi Perussuomalaisten vuoden 2008 kunnallisvaaliohjelman kohtaa 5.2, "Tervettä kulttuuria", jossa varsin yliolkaisesti selitetään, minkälaista kulttuuria tulisi kunnan tukea ja millaista ei. Suosittelen jokaiselle lukunautinnoksi, mutta pähkinänkuoressa mainittuna PS toteaa, ettei "kunnan tule tukea rahallisesti sellaista kulttuuritoimintaa, joka on suomalaisia perhearvoja tai kristillisiä arvoja loukkaavaa" - sekä "Kulttuurin on palveltava kunnan kaikkien asukkaiden tarpeita, joten emme ole halukkaita tukemaan eliittikulttuuria". Tästä intoutuneina ryhmä jaettiin kahtia ja luotiin kivijalka "Vaikean Taiteen Tulkit" -rykmentille, jonka tehtävä tälle yhteiskunnalle on kääntää vaikeaselkoista taidetta kansan omalle kielelle, selväksi suomeksi. Ryhmät tekivät toisilleen, annetuin otsikoin sekä pohjamateriaalein, kaksi nykytanssiteosta, joiden symboleja alkoivat vastaesityksen muodossa tulkata kansanteatteriksi. Perussuomalaiset sekä kunta kiittävät.

Torstaina vaihdettiin suuntaa, vastapainona alkuviikon populismille - itsestäänselvyyksien tankkaukselle, mustavalkoisuudelle, "kansan suulle" ja kärjekkäille silmälaseille. Enin osa pajalaisista on lukiolaisia, jotka joko nyt - tai lähivuosien sisään - ovat suuntaamassa muille mannuille, pois Kainuusta. Ihmiset saivatkin tehtäväkseen luoda yksin tai pareittain esityksellisen lahjan Kainuulle/Kainuusta. Muoto ja sisältö olivat täysin valittavissa, ja tuloksena nähtiinkin performansseja halauksesta juhliin, runoteoksesta Keskuskoulun manifestointiin. Jokaisessa teoksessa oli nähtävissä henkilökohtaisuuden taso, jonka jollain tapaa haluaisi pitää mukana demossakin - torstai oli mukavaa vastapainoa ja muistutus siitä, mistä tässä koko touhussa on ylipäänsä kyse. Kainuun tulkitseminen populistin silmin saa vastapainokseen todellisen mesitsin - nuori Suomi katoaa Kainuusta pois. Onko täällä sijaa olla? Onko Kainuu yhtä kärsimystä? Miten Kainuuta voisi pitää hyvänä? Millä tavoin muistella? Jääkö kainuulaiseen jälki?

Jeh. Suosittelen jokaiselle luettavaksi Max Ryynäsen "Taide ja populismi" -esseetä. Seikoista voi olla montaa mieltä kanssaan, mutta aikamoinen velikulta herra kirjoituksessaan on. Tujua settiä.

Nyt pääsiäisen viettoon, maanantaina jatkamme populismin ja Kainuun kovaan ytimeen! Tervetuloa 18.4. Genelle katsomaan tiukkaakin tiukempaa polemiikkia ja rajua rakastamista klo 15. Lipunhinta halpa. Ilmaiseksi pääsee, jos osaa ulkoa Perussuomalaisten kunnallisvaaliohjelman kulttuuripolitiikan lippukassalla.

-jonne-